Matka Ronceswallesista Logronoon on kestänyt kuusi päivää
ja matkaa on taittunut 155km (kokonaismatka 180km).
Ensimmäinen viikko on ollut haastava:
jokainen compostelan kulkija on tuntenut
jaloissaan matkan rasitukset.
Sanotaan, että pyhiinvaeltajan tie on kuin hänen elämänsä:
yhtä ylä- ja alamäkeä.
Vaeltajia on edelleen liikkeellä runsaasti vaikka
sesongin pitäisi olla jo ohi.
Aamuisin olemme lähteneet liikkeelle ennen auringonnousua,
jotta saisimme majapaikan päivän päätteeksi.
Keskimääräinen kävelyaika päivässä on ollut kahdeksan tuntia ja
väsyneitä jalkoja on tarvinnut lepuuttaa kesken kävelyn.
Olemme keskenämme paljon pohtineet matkailun ihmettä:
Miksi lähes 300 000 vaeltajaa kulkee vuosittain Caminon...
Onko syynä todellakin Pyhän Jaakon hauta vai kulttuurinen kiinnostus?
Vai kuten meillä...
Elämysmatka, jossa kärsimme yhtenä päivänä lihaskivuista,
toisena rakoista ja kolmantena molemmista.
Ja mitä samaa meillä kotona olisi tarjota näille nykypäivän vaeltajille?
Tarinoita? Laadukasta palvelua? Paremmin hoidettuja teitä?
Matkailijoiden turvallisuudesta ja ympäristöstä huolehtimista?
Muutama yö sitten heräsimme rysähdykseen.
Huoneessa oli pilkkopimeää,
eikä kapeissa sängyissä ollut reunoja.
Korealaisnainen putosi yläsängystä maaten liikkumattomana lattialla.
Tilanne oli erittäin pelottava.
Aamulla nainen oli kuitenkin miehensä avustamana ylhäällä.
Eilen kuulimme, että pari kulkee edelleen Caminoa.
Nainen käsi paketissa ja pää siteessä.
Viikon erikoisin kokemus oli viinitila Bogedas Irache,
jonka kiviseinässä on kaksi hanaa.
Toisesta tulee vettä ja toisesta punaviiniä.
Eilen saavuimme Logronon sadonkorjuujuhlille ja
vietämme välipäivän täällä.
Viikon aikana opittua:
-Mies sanoo cansado
-Nainen sanoo cansada
Tarkoittaa: Olen väsynyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti