Vieraile Elämys Ämmin nettisivuilla

tiistai 5. syyskuuta 2017

Camino - suuri haaveeni




Vene on varmimmassa turvassa
silloin kun se on satamassa,
mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi.
- Paolo Coelho, Pyhiinvaellus


Joskus on terveellistä tehdä oman elämän inventaario:
 mistä kannattaa pitää kiinni ja mistä irrottaa. 
Ja se kannattaa tehdä etukäteen,
 eikä vasta sitten, kun kaikki pelimerkit on jo käytetty. 
Ja kun haluaa ottaa elämässään aikalisän,
 kävely on erinomainen vaihtoehto...

Suuri haaveemme on nyt toteutumassa: 
Lähdemme matkaan 11. syyskuuta,
kun tätä vuotta on jäljellä 111 päivää.
 Camino, tie odottaa.
 Kuusi viikkoa ja 800 kilometriä.

Rinkassa paikallisen apteekin sponsoroimat rakkolaastarit 
ja vaelluskengissä Tammelan kalevalaisen jäsenkorjaajan
  huoltamat jalat.


Tapanamme ei ole ollut valita helpointa tietä,
kuten ei tälläkään kertaa.
Edessä  vuoroin polttavaa aurinkoa,
 jäätävää viimaa ja sadetta,
 joka piiskaa vaakasuoraan.
 Raskas rinkka, väsynyt vaeltaja ja majatalot,
 jossa kuutisenkymmentäkin pyhiinvaeltajaa nukkuu samassa salissa.
Kaksi kulkijaa kaukana kotoa...


Mutta tällä matkalla haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen unohtaen hetkeksi tavoitteeni ja antaa itselleni aikaa levätä ja unohtaa oman vajavaisuuteni.
Ja kun palaamme, toivon löytäneeni pienen paratiisin pääni sisällä.
Toivon, että matka kuorii minusta kaiken vanhan ja turhan.

 

 Paolo Coelho on Brasilian menestyneimpiä kirjailijoita.
 Teokset kertovat päähenkilön matkoista ja
 niissä on runsaasti symboliikkaa.
 Coelhon esikoisromaani Pyhiinvaellus julkaistiin 1987.
 Se on tarina hänen pyhiinvaellusmatkastaan Santiago de Compostelaan. 
Evääksi matkalle otan juuri tuon kirjan ja matkaan
valmistauduin lukemalla Coelhon Accran kirjoituksia.
Annan läksiäisiksi sinullekin kauneimmat palat Accraa ja 
joitakin lumoavia kuvia Caminolta...

Sinulle, ole hyvä... 💗


Ja kun huomenna aurinko nousee,
 ei tarvitse kuin sanoa itselleen:
Aion katsella tätä päivää kuin se olisi ensimmäinen päiväni.


Aion katsella läheisiäni hämmästyneenä ja ihmeissäni -
onnellisena siitä että he ovat vierelläni ja jakavat hiljaa kanssani tunteen,


jota sanotaan rakkaudeksi ja josta puhutaan paljon
mutta jota ymmärretään kovin vähän.


Aion katsella kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, 
varsinkin pieniä asioita johon olen jo niin tottunut,
 että olen unohtanut millainen taikavoima niihin kätkeytyy.


Nouskaa joka aamu riippumatta siitä miltä teistä tuntuu ja
valmistautukaa säteilemään omaa valoanne.
Kaikki jotka eivät ole sokeita näkevät sen loiston ja ihastuvat näkemäänsä.


Liittykää niihin jotka antavat rakkauden valon loistaa esteettä,
ilman moitteita ja kiitoksia, niin
ettei sitä estä pelko tulla väärinymmärretyksi.


Liittykää niihin, jotka laulavat, kertovat tarinoita
ja nauttivat elämästä ja joiden silmät loistavat ilosta,


sillä ilo on tarttuvaa ja löytää ratkaisun sieltäkin,
missä järki näkee ainoastaan  selityksen virheeseen.


Me menemme pidemmälle kuin kuvittelimme.
Pyrimme löytämään tiemme sinne missä aamutähti syntyy.
Ja hämmästymme huomatessamme,
että pääsy sinne oli helpompaa kuin luulimmekaan.



Kokeilkoot arkipäivän rutiineja ne jotka pitävät seikkailuja vaarallisena.
He ovat huomaava että se tappaa nopeasti.


Ja vaikka tämä olisi minun viimeinen päiväni täällä maan päällä,
 aion käyttää sen hyödykseni niin hyvin kuin suinkin,
 koska aion elää sen kuin viaton lapsi, 
kuin tekisin kaiken ensimmäistä kertaa.


Voi hyvin ystäväni,
marraskuussa nähdään!
t. Sanna ja Timo




torstai 3. elokuuta 2017

Elokuun hei!

Pitkästä aikaa ihanat elokuun heit!

 Kesääni on mahtunut ennätysmäärä iloa,  valoa ja huikeita kohtaamisia.  Avaamalla kotimme ovet vieraille ja laittamalla itsemme likoon,  olemme saaneet tuhatmäärin takaisin.  Aamuisin keittiömme täyttyy iloisesta puheensorinasta,  kun vieraat ympäri maapalloa keskustelevat vilkkaasti keskenään.  Kohtelen heitä kuin itseäni toivoisin kohdeltavan ja loppu hoituu itsestään.  Pari viikkoa sitten,  sveitsiläisten vieraiden kolmantena aamuna, matkailijat ihmettelivät, eikö kodissamme tehdä töitä laisinkaan…


Yksin en olisi tähän kyennyt.  Aviomies auttaa niinäkin aamuina,  kun sataa ja pyykki ei meinaa kuivua.  Sukulaisille ja ystäville voi aina soittaa tiukan paikan tullen. Myös yrittäjien välinen yhteistyö on tärkeää ja jopa välttämätöntä.  Pienessä kunnassa tarvitsemme toisiamme päivittäin. Auttaminen, kannustaminen, toisten palvelujen hyödyntäminen ja yhteismarkkinointi ovat tätä päivää ja yhdessä tehden olemme saaneet paljon aikaiseksi.
 Kuntamme matkailuhanke ja Raitti 181-verkosto ovat hienoja esimerkkejä,  joiden luominen ja kehittäminen on vaatinut motivaatiota, innostusta ja halua.  Yhteistyössä rakennamme palveluihin hyvää sisältöä ja aitoa lisäarvoa.  Tavoittelemme oman edun sijaan yhteistä hyötyä.

Verkoston voima on tänä kesänä näkynyt monin eri tavoin:  eloviikko, unikeonpäivät Rantolassa, Keskiajan markkinat, hyvinvoinnin-, musiikin-, kulttuurin- ja liikunnan teemapäivät, sekä elopäivä kruunasi koko viikon kestäneen ilonpidon. 
Mukana tapahtumissa iso joukko yrityksiä, yhdistyksiä, järjestöjä ja yksityishenkilöitä.
Olitpa kuntalainen, kesäasukas tai ohikulkija, kesäisestä kunnastamme löysit varmasti uutta mukavaa tekemistä ja  keräsit itsellesi sopivat menovinkit. 

Koskaan ei ole myöhäistä lähteä luomaan hyvää verkostoa, jossa on ilo kehittää yhteistyötä.
Ja aina olet tervetullut meille  Sauvoon ja nauttimaan yhteistyömme jokaisesta murusesta!


Tässä sinulle haaste elokuulle:
Elämä voi olla hauskaa! Aloita jälkiruuasta. Seuraa sydämen iloa! Ulvo kuulle! Pidä erivärisiä sukkia. Anna itsellesi lahjoja. Luota elämään. Nautiskele hitaasti. Yllätä itsesi. Puhu kukille ja odota vastausta. Etsi hulluutta. Kokeile. Pyydä sitä mitä haluat. Juhli valon paluuta. Juttele ventovieraiden kanssa. Anna anteeksi itsellesi ja muille. Viskaa repusta kivet pois. Juttele itseksesi. Ota vastaan. Leiki. Laula mukana, kun kuulet musiikkia. Pidä puseroa väärinpäin. Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Silitä kissaa. Arvosta kehoasi. Juo auringonpaistetta. Uskalla jotain uutta. Kävele paljain jaloin. Seiso myrskyssä meren rannalla, vaikka mielikuvituksessasi. Riko rutiineja. Tee jotain, mikä on mahdollista. Tulevaisuudessa on toivoa. 
Mukaeltu Brinsberg & Vestlund/Kuuntele itseäsi – vältä uupumus


t. Sanna

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!


Pajunkissat valkeat, 
suklaamunat maistuvat 
Pääsiäiseen kuuluvat. 
Trullit, noita-akat luutineen, 
piristyksen tuovat kevääseen. 
Mämmit, munat, lampaanviulut, 
kenties täydet sahtikiulut 
koko kropan ravitsee, 
juhlamielen kohottelee.


Kevät keikkuen tulevi,
hyvää pääsiästä sinulle!
t. Sanna

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kiitos, meille kuuluu hyvää


Hei pitkästä aikaa!
Kun irtisanouduin vakinaisesta työstäni ja päätin antaa sydämeni kuljettaa, pelkäsin ratkaisua kuollakseni.
Luulin jääväni ajatusteni kanssa yksin, etten saa ainuttakaan asiakasta ja että joudun palaamaan häpeillen takaisin työelämään.
Mutta kuinkas kävikään?

Viime tiistain talousliitteen kannessa hymyili onnellinen ämmi, joka teki unelmista totta. 
Vajaassa vuodessa on huomannut että ratkaisu ja aika päätökselle oli enemmänkin kuin oikea...
Töitä riittää, ystäväpiiri ja verkosto kasvaa jatkuvasti ja jokainen päivä on uusi seikkailu ja mahdollisuus.




Ja mitäpä sitten...
Tänään tempaistiin taas:
sain kutsun Kasvuopeniin ja päätin heittäytyä...
Kävin sparrissa, täytin hakemuksen ja painoin enteriä...
Aika näyttää pääsenkö jatkoon, ja jos pääsen, mitä siitä seuraa.
Ensimmäisen kolmen tunnin aikana tapahtumassa verkostoiduin jo niin hyvin, että käynti kannatti.
Ja nyt annan jälleen sydämeni kuljettaa...


Annan sinulle haasteen maaliskuulle:
Pysähdy - Keskity - Tee merkityksellisiä asioita

Voi hyvin!
t. Sanna

perjantai 13. tammikuuta 2017

Hetken hengitellen...


Tulin vain toivottamaan sinulle
ihanaa, lumihiutaleen keveää viikonloppua!

Nautitaan tästä hetkestä,
elämänpituisesta matkasta 💙
t. Sanna

maanantai 9. tammikuuta 2017

Villasukat viipottaa...


Iloista uutta vuotta ja
 topakat tammikuun terveiset Elämys Ämmistä,
 Sauvon Haarakallionmäeltä!


Täällä meillä kuljetaan kohti suurta haavetta:
Pelkkä menolippu Pariisiin syksyksi on hankittu ja 
kävelytreenit kohti Coaminoa ovat täydessä käynnissä.
Jokapäiväisen kävelyn myötä haave konkretisoituu.


Harjoitukset jäivät kuitenkin pienelle tauolle kun
Ämmi sairastui viikonloppuna  flunssaan.
Nyt on otetaan kahden askeleen sijaan yksi.
Istutaan nuotiolla, katsellaan tulta ja
herkutellaan tulisella keitolla.
Tunnelmoidaan ja hidastetaan...


Jouluksi piti valmistua useammat kissasukat,
mutta kiireiden keskellä kutominen unohtui.
Eilen kuitenkin valmistuivat  ensimmäiset.

Hiljaa hyvää tulee...


Sukkaruno

Unhoon jääköön ruusut, kukat,
annetaan lahjaksi villasukat.
Vähemmän niillä on näyttöä,
mutta paljon enemmän käyttöä.


Pakkasherrakaan ei voi mitään,
eikä niitä tarvitse säästäen pitää.
Sitten kun kuluvat rikki,
neula ja lanka on ainoa tikki.


Toivottavasti ne kauan kestää
ja jalkoja kylmenemästä estää.
Niissä ei ole mitään haittaa,
huoleti ne voi jalkaan laittaa.


Jos sukat menevät liian liki,
silloin syntyy jalkahiki,
vettä ja saippuaa käytettävä ois,
pesten lähtee hajut pois.
-Mirjami Isohanni-


Tammikuussa taaperretaan,
villasukat viipottaen,
hyristen hyvää oloa...
t. Sanna

Ps. Mikäli haluat liittyä seuraani nuotiolle,
olet sydämellisesti tervetullut meille.
www.ammila.fi 





lauantai 31. joulukuuta 2016

"Parasta tulevaisuudessa on, että se tulee päivä kerrallaan."

Tuokoon uusi vuosi tullessaan

Riittävästi rakkautta läheistesi tulla ja mennä.
Muistathan pitää avoimia ovia sekä kotona, 
että sydämessä.


Riittävästi terveyttä täysipainoiseen elämään
 ja kykyysi nauttia siitä.


Riittävästi ymmärrystä sinua tekemään 
oikeat ratkaisut vuoden jokaisena päivänä.


Riittävästi aikaa elämäsi tärkeimmille asioille.


Riittävästi runsautta ettet repisi ja hajoittaisi itseäsi päästäksesi päämäärääsi.
 Onhan se mitä teet, arvojesi mukaista toimintaa?


Riittävästi nöyryyttä ottamaan vastaan sen minkä elämä tuo
 ja tekemään jokaisesta päivästä parhaan mahdollisen.


Iloa, onnea ja runsautta 
upeaan vuoteesi 2017!
t. Sanna